Istun sängyllä ja syön vispipuuroa. Pehmeää ja suussa sulavaa. NAM.
On ollut sitten harvinaisen olematon loma. Tai siis liiankin rentouttava. Lamaannuttava. Passivoiva. Yh.
En malta odottaa, että pääsisi jatkaan koulua ja keittiötunneille!!
Onneksi huomenna nään kaverin, jonka nähnyt viimeks joulun tienoilla. Meen sinne ja hengaan siellä koko päivän. Katotaan joku leffa ja otetaan lungisti. Uhoilin hänelle et käytäs myös lenkillä, jos vaan ei oo liian kylmä. Aivan mahtavaa! :)
Aamu viideltä pitäs sitä Suomen peliäkin nousta jännittämään. Saa nyt nähdä miten siinäkin käy! :D Ei ainakaan liikoja edellisten taidon näytteiden perusteella jaksa odottaa.
Ei vaan jaksa. Oon liian massiivisesti passivoitunut. -.-
Tämä postaus on tynkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! :)