inhoan tunnetta kun tuntuu, että on "riippuvainen" toisesta ihmisestä. se ahdistaa (ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna). ei ihmisen pitäisi olla riippuvainen kuin itsestään, mutta ei ainakaan toisesta ihmisestä. siitä ei tule kuin rupia persiisii (lainatakseni mamman sanontaa), ja sen jälkeen pelko tuntea mitään toista ihmistä kohtaan.ei ainakaan mitään syvempiä tunteita. pelko siitä, että satuttaa itseään taas kerran, olemalla naiivi ja luulemalla, että joku toinen ihminen voisi muka oikeasti välittää. ei uskalla luottaa toiseen ihmiseen, antaa itseään kokonaan. haluaisin nauttia tunteesta, joka velloo mahassa ja rinnassa. haluaisin uskaltaa uskaltaa.
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! :)