Älä sano, että olet ihastunut minuun, saatat tarkoittaa sitä...

Viime yö oli taas yksi niistä mielenkiintoisemmista.
Ensin syntynyt huoli ystävästä, joka soitti itkien ja hyvä kun sain itseni hillittyä, kun kuuntelin sitä sydäntä raastavaa vuodatusta. Pitää soittaa hänelle <3
Sitten saapui seuraava puhelu, jostan en tiedä mitä ajatella. Pitäisi ajatella järkevästi: hän oli humalassa, jätä omaan arvoonsa. Mutta kun se sano sen! Anteeksiantamattomasti. Oivoi. En tiedä mitä tästä seuraa, en tiedä haluanko edes tietää, mutta kurkistan ehkä silti jos siihen annetaan mahdollisuus. Mua raastaa taas sydämestä niin nää tunteet. Helvetti.
Äsken multa kysyttiin, kumpaako pelkään, kyttyrää vai selkää?
Selkää minä pelkään. En tahdo taas olla se, joka joutuu katsomaan, kun se selkä, josta niin välittää, liikkuu pois, käsieni ulottumattomiin, kauas minusta, välittämättä, tunteettomasti, unohtaen.
Sinua minä pelkään. Sitä mitä saat minussa aikaan.

auts.
p.s. ostin taas irtokarkkeja kun olivat halvennettu viime kertaista enemmän. tiskirättejä tuli taivaalta naamaan.

Herra Ylppö ja Ihmiset - Satavuotta

Aivan mahtista!

Torstaina tosiaan illan vietin kaverin luona. Katottiin The Informant. Iha loistokas pätkä oli.. Erikoinen, mutta mainio. Matt Damon ei kyllä yhtään näyttänyt iteltään. Huumori kyllä oli iha omaa laatuaan ja hörötettiin kaverin kanssa aikalailla. :D Muuten perushengailua. Oli tosi kiva nähä pitkästä aikaa! :)

Noh, sitten tuli perjantai!
Tiedossa oli kaksi haastattelua: toinen varsinaiseen työhön ja toinen vapaaehtoistyöntekijäksi.
Ja TADAAA!
Sain molemmat paikat! Vähänkös olen hyvä!! :))
Aivan loistokas fiilis jäi ja porukka Turun keskustassa katso mua kuin vähäjärkistä, kävellessäni kaduilla, hymyillen ehkä maailman kauneinta hymyäni, mikä multa vain ikinä irtoaa. Mut sitähän se on, ne on vaa kateellisia, kun eivät osaa nauttia elämästä ja kävelevät harmaat hunnut kasvoillaan. Yleensäkin kävellessäni hymyilen (paitsi jos oikeesti varpaita kiristää), vaikka vain vittuillakseni ja antaakseni kanssakulkijoille ajateltavaksi, että miks eivät itse hymyile. En toki ikinä saa tietää, saanko heidät ajattelemaan, mutta leikittelen tällaisilla asioilla mielessäni. Muutenkin nykypäivänä ollaan niin hirveen käpertyneitä omiin ongelmiin, että unohdetaan kaikki muu. Mikään ei tunnu olevan kohdallaa, vaikka puitteet iloisuuteen olisi olemassa.
Noh, mene ja tiedä. Itse koen kevyemmäksi elämäntavaksi, koittaa nauttia pienistä jutuista, vaikka toki se massiivisen vitutuskohtauksen aikana saattaa minultakin vahingossa unohtua.
Excuse me for that, I am only a human(oid).

Ensi viikonloppuna sitten tiedossa pe-la koulutusta vapaaehtoistyöhön. Odotan jo innolla!
Ja kuulemma pitäisi erääseen porukkaan liittyä lauantain koulutuspäivän jälkeen nestetankkauksen muodossa. Taidan vastata kutsuun myöntävästi ja katsoa mitä se tuo tullessaan. ;)
Aivan kummallista, että jo viikkoa etukäteen tiedossa suunnitelmia ja tekemistä. Tuntuu tosi hyvältä!

Now I have a good grip of life.

ps. Kun talitintti laulaa, kevät on tulossa!

Onomatopoeettinen passiivisuus

Istun sängyllä ja syön vispipuuroa. Pehmeää ja suussa sulavaa. NAM.
On ollut sitten harvinaisen olematon loma. Tai siis liiankin rentouttava. Lamaannuttava. Passivoiva. Yh.
En malta odottaa, että pääsisi jatkaan koulua ja keittiötunneille!!
Onneksi huomenna nään kaverin, jonka nähnyt viimeks joulun tienoilla. Meen sinne ja hengaan siellä koko päivän. Katotaan joku leffa ja otetaan lungisti. Uhoilin hänelle et käytäs myös lenkillä, jos vaan ei oo liian kylmä. Aivan mahtavaa! :)
Aamu viideltä pitäs sitä Suomen peliäkin nousta jännittämään. Saa nyt nähdä miten siinäkin käy! :D Ei ainakaan liikoja edellisten taidon näytteiden perusteella jaksa odottaa.

Ei vaan jaksa. Oon liian massiivisesti passivoitunut. -.-

Tämä postaus on tynkä.

how boring, is boring?

Olipa kerran kaunis hiiri.

se tykkäsi kovasti juustosta.
hiirellä oli yksi kaveri ja se oli pellolla oleva variksenpelätin.
hiiri tapasi variksenpelättiä joka päivä ja auttoi sitä pelottamaan varikset pois pellolta.
hiiri ei tiennyt olevansa hiiri.
hiirellä oli perhe, mutta hiiri hylkäsi heidät, koska oli niin erilainen kuin perheensä hiiret.
hiiri etsi itseään mutta lopetti pian kun ei oikein hiiren aivoillaan keksinyt mitään.

hiiri eleli pienessä maakolossa pellon laidalla.
yksinään se iltaisin söi juustoa ja mietti, minkä nyt hiiri aivoillaan kykenee miettimään.

hiiri kerran pelätin luona tapasi toisen hiiren.
toinen hiiri auttoi hiirtä pelätin auttamisessa ja he tutustuivat toisiinsa.

eräänä päivänä hiiri huomasi että toinen hiiri oli poissa.
ei tullut seuraavanakaan päivänä.
eikä sitä seuraavana.

hiiri oli epätoivoinen ja niin se hyppäsi pellon ojaan ja hukutti ittensä sinne ja haukka tuli ja söi sen.
sitten toinen hiiri tuli ja näki hiiren raadon ja huusi Voi miksi en tullut takaisin aiemmin.

Sen pitunen se.

Aggre.

Kyllä nyt sitte on kaiken huippu tullut vastaan. Mukava herätä 01.20 kesken unien tekstiviestiin, joka sisällöltään on asiatonta ja loukkaavaa. Lähettäjä: exä. Nice. Tosin joku on sen hänen puolestaan kirjoittanut.
Pohdin tässä vain, että hän jätti minut 5kk sitten, hän piti miun tavaroita siellä 5kk. Nyt perjantaina oli paketti saapunut linkka-asemalle. En ole häneen muuten yhteyttä pitänyt, kuin välillä kysynyt millon lähettää mun tavarat. Humalalla tietysti osuutta asiaan, mutta en koe sen riittävän syyksi lähettää viesti, jossa minut haukutaan ja käsketään jättää exäni rauhaan. Voisinko enempää rauhaan edes jättää. Millä perustein hän on katkera erosta, josta hän yksin päätti? :D Tää alkaa olla jo surkuhupaisaa. Ja tokihan, en hänen tasolleen alennu, vaikka vastauksiakin ois kiva tuohon käytökseen saada.

Mutta juu. Ollu muuten ihan tosi mukava viikonloppu!! :) Eilinen iltapäivä/ilta vierähti kivasti kummipojan 6kk kahvituksilla! Oli poika taas kasvanut hirmuisesti ja kyllä se vaan niin mainio tapaus on. rakas<3
Tänään käytiin isovanhempien luona. Sai kuulla kaikkea mielenkiintoista mamman lapsuudesta ja siitä, kun isomammani 12-vuotiaana meni Potkinin hoviin piikatytöksi.
Oon nyt niin täynnä aggrea ton viimeöisen jäljiltä, että ajatuksetkaan ei kulje oikein. Menen paistamaan lettuja <3

Confusion never stops, closing walls and ticking clocks

On joskus hurjan vaikeaa sanoa, mitä sanottava on. Ei oikein tiedä mistä aloittaa ja mihin sen ajoittaa. Koittaa siinä sitten niellä ja hymyillä, kun pää on täynnä ajatuksia.
Kaikki on muuttunut, silti kaikki on samalla tavalla.

"Näin minä vihellän matkallani"

Eilen oli ravitsemustietouden koe, meni ihan kivasti, vaikka oisin pystynyt parempaan jos hieman enemmän oisin panostanut. Ja pääsin kokkiluokalle! Oon niin onnellinen!! Ensviikko on lomaa ja sen jälkeen 1.3. alkaa kokkiopinnot ja meillä on ryhmäytymispäivä, sillä porukkaa tulee uudelle luokalle rinnakkaisryhmästä, niin tullaan tutuiksi toistemme kanssa. Sitten 19.3. (mun synttäripäivänä;) mennään Gastro-messuille! Odotan innolla!! :)

Nää kaks päivää on mennyt armottomassa väsymyksessä. Aamulla tuntuu, että on pirteä, mutta kotiin kun pääsee niin olo on kun oisin kävellyt 20km suossa. Silmät painaa ja valmiina nukahtamaan. Ja vaikka eilenkin oli tosi hyvä päivä, niin illemmalla jostain mielensyvyyksistä nousee kummallinen otus ja saa mut joksikin aikaa ihan pois itsestäni, tiuskimaan toisille ihan turhasta ja ajattelemaan vääristyneesti. En tiedä, pitäiskö sitä vaa kylmästi syyttää jotain hormoonitoimintaa vai mitä ihmettä. 
Yksi asia mikä pisti kiehuttamaan, koski exääni. Tai lähinnä sitä, että hän teki yksin vajaa puolisen vuotta sitten päätöksen, ettei meidän suhde toimi ja hän toimitti asiansa puhelimitse, sillä asuu toisessa kaupungissa ja tavaroitahan sinne sitten jäi. Nyt olen tän koko ajan odottanut ja ollut kärsivällinen, sillä hän lupasi toimittaa tavarani postitse mahdollisimman pian. Pistää vaan ihmettelemään, että miten se voi olla niin vaikeeta, ajattelee vaikka sitä, että hän vie jonkun uuden naisen kämpilleen ja tadaa, jostain kurkkaa vaaleanpunainen hammasharjani sekä muutama söpö vaatekappale... :D Aika kylmäksi varmaan jättäis siinä kohtaa. :D Noh, huomenna kuulemma pistää kamat postiin, mutta en uskalla täysin luottaa, että näin tapahtuu.....

Joopa. Aikamoista tunteiden sekamelskaa on ilmassa. Toisaalta sitä haluais vaan heittäytyä tunteiden vietäväksi, mutta jokin pieni ääni sisälläni sanoo, ettei kannata. Ja kun ei voi olla täysin varma toisesta osapuolesta. Eikä olla edes kauaa tunnettu ja pisteenä i:n päälle peikko nimeltä välimatka. Joo, tiedän, ajattelen taas liikaa ja se vaikeuttaa elämääni. Been there, done that. Pitäis vaan relata ja antaa virran viedä mukanaan ja katsoa mitä se tuo tullessaan!! 
Muutenkin stressaan joistakin asioista ja yleensä aivan turhaan.


Pohdin tässä, että on jännää, miten muiden elämät kiinnostavat ihmisiä monesti enemmän kuin heidän omansa. Olen huomannut, miten huisin mielenkiintoista on puida kuka teki mitä ja kenen kanssa ja miksi. Itsekin nuorempana olen moiseen sortunut ja rohkenen sen myöntää. 
Tämä on ikuisuuskysymys, näin on aina tehty ja näin tullaan varmaan aina tekemään. Pahinta tässä asiassa vain on se, ettei asianomaisilta yleensä kysytä mitään, tehdään omia oletuksia ja johtopäätöksiä ja pahimmassa tapauksessa (suurimmassa osassa tapauksista) näitä tarkistamattomia asioita levitetään mielipuolisesti, esim. koulussa tai kylällä muuten vain. Vielä pelottavinta on huomata, että tähän sortuu AIKUISET ihmiset ja yleensä naiset. Naiset, niin ihania?, mutta ah, niin vaikeita ja kieroja. Tästä ehkä johtuu, että kaveripiiriini kuuluu enemmän miehiä, kuin naisia. 
Noh, kai tämä ilmiö, kertoo vain siitä, ettei itse ole hetkeen katsonut peiliin, löytääksen sieltä epätäydellisen ihmishahmon sekä elämän sisällöttömyydestä.Varmaan myös pelko siitä, että omat virheet ja tekemiset nousevat puheenaiheiksi. Ihminen kuitenkin on sosiaalinen eläin, joka pitää yhteenkuuluvuuden tunnetta tärkeänä. Ei halua joutua syrjityksi. Silti juoruilla ja muilla juuri aiheutetaan ehkä juorujen kohteen syrjäytyminen, masennus ja ahdistustilat. Ja vain sen vuoksi, että olemme pohjimmiltamme itsekkäitä ja haluamme ennen kaikkea pelastaa oman nahkamme.
Kytätään mitä ne muut ovatkaan saaneet aikaan ja vielä koemme olevamme ylemmällä kuin muut ja kehtaamme, omat teot ja virheet unohtaen, arvostella toisten tekemisiä. 
Varsinkin viikonloppuisin on varmasti hyvin mukavaa (kun ei ole omassa porukassa niin hauskaa), että voi katsella kun joku muu jengi pitää hauskaa, tanssii ja kaulailee toisiaan.. Hui, hitto nehän on varmaa lesboja ja homoja ja pitää jatkoilla kauheat orgiat!

Yeah right.

Mukavaa päivän jatkoa kaikille!! :)


 "<-3"

inhoan tunnetta kun tuntuu, että on "riippuvainen" toisesta ihmisestä. se ahdistaa (ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna). ei ihmisen pitäisi olla riippuvainen kuin itsestään, mutta ei ainakaan toisesta ihmisestä. siitä ei tule kuin rupia persiisii (lainatakseni mamman sanontaa), ja sen jälkeen pelko tuntea mitään toista ihmistä kohtaan.ei ainakaan mitään syvempiä tunteita. pelko siitä, että satuttaa itseään taas kerran, olemalla naiivi ja luulemalla, että joku toinen ihminen voisi muka oikeasti välittää. ei uskalla luottaa toiseen ihmiseen, antaa itseään kokonaan. haluaisin nauttia tunteesta, joka velloo mahassa ja rinnassa. haluaisin uskaltaa uskaltaa.

<3

Harhakuvia

Kai heräsin tänään liian aikaisin ja nyt väsyttää. Ei ajatukset oikein kulje suuntaan eikä toiseen. Mitä nyt ollaan pohdittu, että mihin nykypäivän lasten lapsuusaika on kadonnut.

Olipa kerran ekaluokkalainen pikkuvanha beibe, joka kulkee talvipakkasella pukeutuneena legginseihin ja pikkupikkuminihameeseen eikä missään nimessä suostu pukeutumaan haalareihin, jotka lämmittäisivät ja antaisivat hänelle mahdollisuuden leikkiä muiden lasten kanssa välitunnilla lumessa. Hän esiintyy järkyttävänä tosielämän esimerkkinä, miten jo lapsesta asti syötetään mallia, joka kasvattaa kohti materialismia, kulutushysteriaa, massaan hukuttautumista muka-uniikeilla-merkkivaatteilla, joihin joka toinen pukeutuu, identiteettikriisin aiheuttamaa syvää ahdistusta ja kaikki-heti-mulle-nyt-asennetta. 

Sitten beibe 18 vuotta täytettyään, vetää joka viikonloppuna pään täyteen ja oksentaa kadulla puolet perseestä vilkkuen, itkee maailman pahuutta ja sitä, että "mua ei rakasta kukaan!" Ja kun joku ohikulkija kommentoi ääneen kaverilleen: "Katoha, taas yksi elämään väsynyt pikkupillu ylittänyt rajansa", niin hän alkaa haastaa riitaa, puolustaa omaa humalaista pientä sieluaan, joka oikeasti selvinkin päin on rikki ja hukassa, eikä tiedä kuka on. Seuraavana aamuna herättyään, hän katsoo peiliin ja peilistä katsoo riutunut, alipainoinen, helvetillistä darraa poteva, säälittäväksikin sanottu tyttörukka, jolla on silmämustana ja hiukset pystyssä, eiliset meikit levinneinä kasvoille.

Hän itse vain ei näe kaikkea. Häntä peilistä katsoo lihava tyttö, jolla on kamala darra, silmämusta, hiukset pystyssä ja eiliset meikit poskilla. Hän on median ja nykymaailman raiskaamaksi joutunut viaton ihmislapsi. Hänelle ei kukaan opettanut miten rakastaa itseään, vaan häntä sullottiin muottiin, hän imi vaikutteita ympäristöstään ja alkoi kulkea niitä kohti, olettaen niiden tekevän hänet onnelliseksi.

Tänään oltiin luokan kanssa tutustumassa Kesproon ja sen jälkeen käytiin ravintola Teinissä lounaalla. Keskusteluissamme tuokin aihe vilahti ja jäin sitä sitten ihan urakalla miettimään.
Oli tosi kiva päivä :) Mitä nyt kotiin päästyäni, väsähdin ihan totaalisesti, mutta jaksoin sentään huomiseen kokeeseen kerrata! :)

Nyt raju iltadata!!
<3

I'm easy like Sunday morning...

Mukaisaa Pyhän Valentinuksen päivää kaikille!

Sunnuntai, se ihanakamala-päivä viikossa. Juuri sain tiskattua ja kiskastua kaurapuuroa naamariin, maistui hyvältä. Hetki sitten myös palautin tehtävän, jonka palautuspäivä olisi ollut vasta 19.2., mutta olinpahan reipas ja tein sen alta pois. Hyvä minä! \o/ :D Muutenpa päivä ollutkin sitten aika mitään sanomaton. "Vahva tunne siitä, että tauti on mut ei lääkettä, vaikka hankin selvän kuskin, selviänkö kotiin, tuskin." En pidä päivistä, jolloin ei ole kunnon aktiviteetteja ja jolloin en edes jaksa itseäni aktivoida.

Tuntuu tämä ns. ystävänpäiväkin taas joltain ihmeelliseltä hypetykseltä, jolloin rakastetaan niitäkin, joita muuten ei edes muisteta olevan olemassa. Lässytetään silmät ja korvat täyteen, kuinka tämä yksi päivä on niin ihana ja purrpurr, viettää kullan kainalossa. Huomenna arki palaa ja kulta onkin se sama paskiainen (joka ei huomioi, ei tiskaa, pudottaa sukkia sinne tänne jne), joka se oli ennen ystävänpäivää. Toki itsekin niitä lähimmäisiä ihmisiä elämässäni olen tänään muistanut extraspecial-viestein, mutta never ever en ole ystävänpäivää viettänyt. Ystävänpäivähän on joka päivä! Ainakin pitäisi olla.

Ystävät ovat kuin tähtiä, tiedät, että he ovat olemassa, vaikket aina näkisi heitä. <3

ps. Jos vielä yksikin tommonen ihme lahjagiftpleaseacceptthisgift-härpäke ilmestyy facebook-profiilini seinälle, en takaa seurauksista. Niin turhaa -.-

~~ 

Hiljaisuus on painava vaate,  

joka sulkee ympäriltä kaiken muun.  

Näetkö sinäkin tuon puun,  

joka loistaa hohteessa kuun?  

Kultaisia tähtiä,  

hopeaisia kyyneleitä.

Olen nainen vailla ymmärrystä.

(c) ulmai  
~~

i had some dreams, they were clouds in my coffee...

Ihana armoitettu viikonloppu! 

Lauantai-ilta, tietokone ja irtokarkkipussi, mitä muuta sitä voisi kaivata, kun edellinen ilta on vietetty tukevasti kahden Spumante-pullon ja muutaman bissen siivittämänä! :P Eilinen päivä siis meni aluks ihan päin peetä. Oli tosi tylsääntynyt olo, kunnes mua pyydettiin Lietoon bileisiin. Pari kaveria oli tullut Jyväskylästä tapaamaan meitä vanhoja tuttuja. Ensin olin aika kahden vaiheilla et lähenkö vai jäänkö kotiin nyhväämään ja tulin tulokseen, että on tässä jo nyhvätty, mennään kun kerranki mahdollisuus!! Paras päätös PIIIIIITKÄÄN aikaan! Tutustuin yhteen pariskuntaankin ja se tyttö oli hurjan mukava ja heti juttu luisti. Ehkä tulen jatkossakin tapaan häntä, toivottavasti! Uudet tuttavuudet ovat aina tervetulleita elämääni. Tietysti jos kemiat kohtaavat! ;)  
Muuten ilta meni pääosin paskanjauhantaan ja karaokelaulantaan. Aivan mahtavaa egobuustausta saada kehuja omasta äänestä ja tyylistä. Rakastan laulaa, teen sen sydämellä ja nautin hurjasti aplodeista ja vilpittömistä kehuista! Kukapa ei? :o

Niin ja tokihan sitä piti puhelimessa lätistä, en tiedä ajallisesti kuinka kauan, mutta tuntu ettei juttu lopu ikinä, kun yhden vallan ihastuttavan ihmisen kanssa pääsi höpinöihin. 
Olen pakahtua vieläkin. 
Typerä hymy naamalla istun täällä ja kirjoitan tätä, välillä ajatus katkeaa ja tähänkin asti kirjoittaminen kestänyt jo 20 minuuttia. Taidan olla höpsähtänyt, pahemmin kuin uskallan edes myöntää. <3 :))

Mutta eipä tullut darraa ei! Semisti väsynyt ja kuume nousi. Tokihan sitä piti puhelimessa ulkona pakkasessa lätistä, ilman takkia. "Ei täällä kylmä ole." Sisään ku pääsin niin vähän ihmettelin miks puhelinkäsi ei toimi kunnolla ja on aivan kirkkaan punainen. :D Kuohari toimi.
Nyt nautin siis irtokarkeista ja datailusta. Höpötellen tän ihastuttavan ihmisen kanssa myös. ^-^

Yhtä nautinnollista ja rentouttavaa lauantai-iltaa myös teille! 

 

parhaita nuo sinipinkitcolapullot ja ei näy vadelma-salmiakkikallot. noista mä tykkään. <3

"Tästä kaikesta saa helposti kyllikseen: minne katsonkin, aina punaista nään"

Miks pitää olla tälläsiä päiviä?

Eilen oli tosiaan vapaapäivä. Kaikki alkoi hyvin, aurinko paistoi ja oli hyvä fiilis ja kerrankin tuntui, että unetkin olivat tehneet tehtävänä. Kunnes. Tuli luokseni peikko nimeltänsä Ahdistus. Mieleen tulvi vain negatiivisia ajatuksia elämästä ja koko elämäntilanteestani, joka ahdistaa aivan silmittömästi. Haluan töitä ja sitä kautta sitte pääsis muuttamaan omilleen, taas, vihdoin! Ehkäpä joku kohtalo tai karma tai onnetar mua suosii ja huomaa vaivannäköni noita tavoitteita kohti. Ehkäpä. Mutta niin vaan siinä sitten kävi, että päänsärkyhän siitä kaikesta itkusta ja kaverille avautumisesta tuli.  
Kiukuttelin, jopa ihmiselle, joka sen vähiten ansaitsi, jos luet tän, pyydän vielä kerran anteeksi R.<3
Kyllähän siinä vähitellen iltaa kohti piristyi ja toki tuli valvottua, kun koukkuunnuin Danielle Steelin kirjaan Peilikuva.

Tänä aamuna uni olisi maittanut ja myöhästyin sen puol tuntia. Ei siinä mitään, mutta pukkariin päästessäni tajuan, että ne kopin avaimet jäi toiseen laukkuun. "VIT**!!" Ryntäsin opetuskeittiöön ja purskahdin kaikessa turhautuneisuudessani hillittömään itkuun ja sopersin opettajalle, että mun avaimet on kotona ja en taho et tää uus lukkokin hajotetaan ja opettaja katto sen näkösenä, että nyt toi muija on seonnu lopullisesti. :D Nyt lähinnä naurattaa koko episodi, mutta v*tutti sen verran rankasti. Kiitos Liinelle, joka mua käytti hakemassa ne avaimet!! :)
Päästiin kuin päästiin vihdoin ASIAAN eli broileriin ja sen käsittelyyn. Leikkelimme siitä siipipalat, joista tuli wingsejä chilillä ja muilla mausteilla. Oli tosi hyviä! Koipipalat ja reisipalat, niitä käytettiin unkarilaiseen paprika-broiler-pataan sekä kukkoa viinissä että broileri a'la Marengo annoksiin. Ja rintafileistä tuli BBQ-broileria ( NAM! ) sekä Kievinkanaa, jonka minä ja parini valmistimme. Jälkkäriksi oli omenapiirakkaa sekä päärynäpiirakkaa itsetehdyn vaniljajäätelön ja raparperihillokkeen kera. Ei oo ainakaan nälkä enää!! :D

Oli kyllä hermoja raastava päivä muuten. Porukka oli ihan villinä ja huh. Välillä tuntu et pää räjähtää, mut hillitsin itseni. Lopullisesti hermot olivat koetuksella, kun myyntiin meneviin ylijääneisiin ruokiin piti tulostaa hintalaput ja rakas, ah niiiiiiin rakas (lue: paska.) tietokone ja se tulostinhärveli eivät suostuneet yhteistyöhön. Onneksi toisessa opetuskeittiössä oli ja saimme tehtyä laput. Että voi olla joskus vaikeaa :D ! 

Toivottavasti huomenna olis jo parempi päivä!

Nyt asiaan: KUVIA, jotka lupasin broilerin käsittelystä ;) Enjoy!

  

kokonainen broileri

broileri parka ilman rintafileitä, siipiä sekä koipia

  

porukka työn touhussa

Kievin kana ennen paistoa

Kievin kanat paistumassa (tuon jälkeen kävivät vielä uunissa)

 

tomaattikastike ennen soseutusta

Annoskuvan saatte tänään myöhemmin kun saan sen puhelimesta koneelle!

It's such a perfect day!

Hmm.

Tänään (siis eilen tiistaina) on ollut aika jännä päivä. Fiilikset ollu kaikkea ärsytyksestä ihastukseen.
Koulussa ei tosiaan ollut kun kaksi tuntia ja nekin periaatteessa turhaan kävin istumassa. Käänsin reseptiä kun muut väänsivät kokeen parissa. Onhan mulla siitä jo kiitettävä, ettei sitä pahemmi voi korottaakaan. ;)
Oli ihan kivan pirtsakka ilma kävellä. Vähän aurinkokin venytteli säteitään kohti maanpintaa!
Näin myös ystävän, jonka olen nähnyt viimeksi ennen joulua. Härregyy, mihin nää päivät, viikot, kuukaudet oikein juoksee? Mutta oli erittäin ihana nähdä kasvotusten pitkästä aikaa. :)

Yhä enemmän olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten erilaiseksi itseni koen toisten seurassa. Ajatusmaailmani on aivan päin vastainen ja koen olevani valovuosien päässä heistä. Olen kiinnostunut aivan eriasioista ja kaipaan syvällisiä keskusteluja aiheista, jotka ovat ajankohtaisia ja kiinnostavia sekä muuten vain avautumista. Sitä maailmanparantamista! 
Eikä tätä tunnetta ainakaan helpota eräät ihmiset, jotka tuntuvat henkisesti jääneen yläasteikään ja juttuihin jumiin. Please, grow up. 
En toki väitä, etteikö itsellänikin jutut vielä löisi vähän yli, kun villiinnyn jostain asioista. ;P Nobody's perfect!

Ärsyttää myös ihmisten turhanpäiväinen valitus arkipäivän asioista. Tekisi mieli huutaa, että heräisivät todellisuuteen ja kattoisivat peiliin. Yleensähän ne asiat, jotka ovat vaikeita, ylivoimaisia jne. toteuttaa, on valittajan itsensä korjattavissa. 
C'mon, jätä suosiolla tekemättä tai ota ittees niskasta ja tee se mikä pitää, mutta älä valita miten et taas jaksa mitään, kun oli niin kamalan uuvuttavaa ja muut komppaa mukana "voi sinua lässyn lää".  
Mikään ei oo yhtään sen vaikeampaa, kun siitä itse tekee.
Kiitos! 


Huomenna (tänään keskiviikkona) on vapaapäivä ja torstaina pääsee taas keittiöpuuhiin! 
Kameran aion ottaa mukaani, niin saatte ihastella kuinka silvomme kokonaisen broilerin osiin, joista teemme herkullisia ruokia. Lupaan ottaa mahdollisimman yksityiskohtaisen kuvasarjan. :)
Nam.<3

Pelkuri

En tiedä.
En tiedä susta mitään.
En tiedä mistään mitään.
Olen tietämätön.
Epätietoinen epäilijä.
Rasittava ainakin,
sietämätön.
En mä vaan pysty esittää.
Olen kykenemätön.

Ne sanoo et ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.
Mut entäs jos ei kestäkään?

(c) ulmai

muffinin makuinen maanantai.

Ja se olis taas maanantai. 

Ihan liian nopeesti viikonloput on ohi. 

Mut sentään pitkästä aikaa oli tosi kivaa ja tekemistä ja IHMISIÄ!! :) 

Perjantaina tosiaan koulun jälkeen liukenin kummipoikaa katsomaan. Oli ihan valtaisan mukavaa. Vaikka toki aluksi vähän vierastettiin, mutta sehän kuuluu asiaan. Hirmusti oli taas kasvanu ja hymyä koristi kaksi pientä hammasta! Lopulta jopa syliin uskaltautui. <3 :) Ja tietysti Tiian tarjoilut olivat taas omaa luokkaansa. Herkullista. ^^

Lauantai sitten taas.. aivan omaa luokkaansa!! Rossille menin ja tehtii muffinsseja ja ruoaks lohta.. Koristeltiin muffinit komeiks ja vitsit et oli hyviä!! Tietty myös sitä kuningasholia maisteltii ja löydettii lopulta ittemme Turun yöelämästä ja päästii sheikkailee tanssilattialle.. Iha mahtavaa!!! Ja tietty sit johonkin jatkoille eksyttiin ja siellä sitte syötii sämpylää, juotiin viinaa ja mentiin pullonpyöritystä.. Tietty porukasta  löytyi ihminen, joka käyny Englannissa ja siitä saatii keskustelua aikaseks.. 

Aikaisin aamulla sitte käveltii kotihin.. Ja samantien kun sain pääni tyynyyn, olin taju kankaalla. Jos kissat riehui, niin ei häirinnyt meikäläistä! :D 

Aivan mahtava ilta/yö oli kyllä ja kiitos siitä kaikille osallisille! :) 

Katsotaan, mitä keksii hän lomanajaksi, ens viikon perjantaina kun alkais koulun jälkeen. 

Jotain olis ilmassa, mut siitä enemmän myöhemmissä postauksissa!;) 

Eilen sitte vaa tuli lojuttua ja siinä ennen kuutta lähin kävelee omaa himaa. Tietty matkalta löysin mukaani sipsipussin ja euronjuuston! :D En ollut pitkään aikaan mätännyt roskaruokaa, niin koin sen oikeudekseni.  ;P

Nyt olis vapaapäivä. Vois kai sitä avata ton englanninkirjan. 

Ensin kyllä nauttis kahvia ja päivän lehden. 

Maistais muffinin<3.

Muksaa maanantaita kaikille ja nautinnollista viikon alkua! <3

You put smile on my face.

Tänään ois tarjolla enemmän kuvilla kertovaa postausta. Eli meillä oli keittiöpäivä ja aiheena keitetyt liharuoat. Minä ja parini Elina tehtiin linnapaistia, duchesseperunaa ja uunijuureksia. Muita tarjolla olevia ruokalajeja oli palapaisti, karjalanpaisti, piparjuuriliha, tilliliha ja curryliha. Tosi hyviä kaikki. Eikä siinä vielä kaikki. Neljä ryhmää teki jälkiruokia ja niitä olivat suklaakakku vadelmahillokkeella, friteeratut banaanin suklaakastikkeella, raparperipiirakka ja puolukkapiirakka.. Ei tarvitte tänään enää syödä mitään! :D

 

Linnapaisti

 

 

Kaikki aikaansaannokset

 

Kinuskikakku, jonka koristelin opetusravintolan leipomossa alkuvuodesta.

  

Suklaakakku, jonka tein jouluaatoksi jälkiruoaksi. Koristeet pikeerimassasta, joka hieman epäonnistui. Ilmeisesti tuli liikaa sitruunamehua ja teki koristeista haperoita. Maku oli silti mitä mainioin. ;)

Tälläst tänään. Huomenna alkaa viikonloppu! \o/ Jippikaijei motherf**ker! :))

 

After Monday & Tuesday, the calendar says W T F !

Se olis keskiviikko melkeinpä pulkassa. 
Takana koulupäivä, työhakemuksia, portfolion viimeistelyä sekä pienimuotoista jumitusta. On se kumma, jos ei jostain työpaikasta pian tärppää! Helpottais huomattavasti olemista ja eloa. Mut kai se niin on, että hiljaa hyvä tulee. Alkaa vaan pikkuhiljaa turhauttamaan. 
Ja sitte ehkä ois askelen lähempänä omaa kämppää.

Eilen näin hyvää kaveria pitkästä aikaa ja vitsit et tuli hyvä mieli. Oikein kävelin keskustasta kotiin, kun sai niin paljon hyvää energiaa ladattua. Harmittaa, kun ei tullut kameraa mukaan, olis saanut kivasti kuvailtua. 
Huomenna kyllä otan kameran mukaan kouluun, kun on keittiöpäivä ja kokkaillaan kaikkea karjalanpaistista lihakeittoon! Nams. 
Pitäis alottaa lukeen kokeisiinkin, mut ei vaan saa aikaseks. Ensimmäinen olis ens tiistaina ja aiheen ammattienglanti. Ehkä jos huomenna kokeilis.. 
Viikonloppua kohti kuljemme ja pitkästä aikaa onkin jotain eloisampaa tekemistä. Lauantaina keksitään jotain kivaa Rossin kanssa ja sitte sunnuntaina Idjaa tapailen, kun ei varmaa kahteen viikkoon olla nähty. Can't wait! ;) 
Ja just selkis et perjantaina pääsee kyläilemään Tiian ja Mikon luona, kummipoikaa katsomaan ja kuulumisia vaihtamaan. <3 Ihanuutta. Ikävä jo ollutkin, kun ei oo ehtiny käydä niin usein ku haluis.

Ja siis maanantaista asti tuo Jipun ja Samulin piisi soinut päässä. En pääse siitä millään! Vaikka kuuntelisin sen, niin sitte on pakko kuunnella se uudestaan.. ja uudestaan.. Ja loputon kierre jatkuu.. :D Sit sen on ekana mun päässä ku herään ja viimeisenä ku meen nukkumaan. Vaikka en ees kuuntelis sitä.. Noh, ehkä mä viel pääsen siitä, joku kaunis päivä. Toivottavasti ainakin!


Jos tästä koittais suoriutua pikkudatistelun jälkeen unten maille, ni jaksaa päkää keittiössä!! 


Bonne nuit! :) <3

Oh Monday.

Tänään mua on aamusta asti vainonnut Jipun ja Samuli Edelmannin esittämä ja Hectorin sanoittama Jos sä tahdot niin. Tää saa mut tosi herkkään tilaan, ihan kun jakautuisin kahteen ääripäähän, siks tää varmaa repiiki mua. Toisaalta haluis tuntee noin suuresti, mut sit miettin et voiko noin pyyteetön olla. Tai voi kai, mut sitte tulee se ajatus, että uskaltaisko sitä enää yhtä rohkeesti antaa koko sydämensä toisen haltuun, paljastaa itsensä kaikkineen toiselle. 
Tunteita herättävä biisi.. tykkään<3. Hectorin tekstit muutenkin säväyttäviä ja ajatuksia herättäviä. Sitte viel kaksi noin voimakasta tulkitsijaa valittu esittäjiksi, niin paketti on valmis.

Tänään oli tosiaan leppoisa päivä. Kaksi tuntia koulua ja sain ravitsemustiedon tehtävän esitettyä ja palautettua. :) 
Nyt kova iltadata, iltapalaa ja ajoissa nukkumaan kun aamukasilta pitää olla skarppina taas. Enkä malta odottaa vko 9 asti, kun jakaudumme suuntausten mukaan ja alkaa ammattiopinnot! Paljon keittiöpäiviä<3 !