Se olis keskiviikko melkeinpä pulkassa.
Takana koulupäivä, työhakemuksia, portfolion viimeistelyä sekä pienimuotoista jumitusta. On se kumma, jos ei jostain työpaikasta pian tärppää! Helpottais huomattavasti olemista ja eloa. Mut kai se niin on, että hiljaa hyvä tulee. Alkaa vaan pikkuhiljaa turhauttamaan.
Ja sitte ehkä ois askelen lähempänä omaa kämppää.
Eilen näin hyvää kaveria pitkästä aikaa ja vitsit et tuli hyvä mieli. Oikein kävelin keskustasta kotiin, kun sai niin paljon hyvää energiaa ladattua. Harmittaa, kun ei tullut kameraa mukaan, olis saanut kivasti kuvailtua.
Huomenna kyllä otan kameran mukaan kouluun, kun on keittiöpäivä ja kokkaillaan kaikkea karjalanpaistista lihakeittoon! Nams.
Pitäis alottaa lukeen kokeisiinkin, mut ei vaan saa aikaseks. Ensimmäinen olis ens tiistaina ja aiheen ammattienglanti. Ehkä jos huomenna kokeilis..
Viikonloppua kohti kuljemme ja pitkästä aikaa onkin jotain eloisampaa tekemistä. Lauantaina keksitään jotain kivaa Rossin kanssa ja sitte sunnuntaina Idjaa tapailen, kun ei varmaa kahteen viikkoon olla nähty. Can't wait! ;)
Ja just selkis et perjantaina pääsee kyläilemään Tiian ja Mikon luona, kummipoikaa katsomaan ja kuulumisia vaihtamaan. <3 Ihanuutta. Ikävä jo ollutkin, kun ei oo ehtiny käydä niin usein ku haluis.
Ja siis maanantaista asti tuo Jipun ja Samulin piisi soinut päässä. En pääse siitä millään! Vaikka kuuntelisin sen, niin sitte on pakko kuunnella se uudestaan.. ja uudestaan.. Ja loputon kierre jatkuu.. :D Sit sen on ekana mun päässä ku herään ja viimeisenä ku meen nukkumaan. Vaikka en ees kuuntelis sitä.. Noh, ehkä mä viel pääsen siitä, joku kaunis päivä. Toivottavasti ainakin!
Jos tästä koittais suoriutua pikkudatistelun jälkeen unten maille, ni jaksaa päkää keittiössä!!
Bonne nuit! :) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! :)