I'm easy like Sunday morning...

Mukaisaa Pyhän Valentinuksen päivää kaikille!

Sunnuntai, se ihanakamala-päivä viikossa. Juuri sain tiskattua ja kiskastua kaurapuuroa naamariin, maistui hyvältä. Hetki sitten myös palautin tehtävän, jonka palautuspäivä olisi ollut vasta 19.2., mutta olinpahan reipas ja tein sen alta pois. Hyvä minä! \o/ :D Muutenpa päivä ollutkin sitten aika mitään sanomaton. "Vahva tunne siitä, että tauti on mut ei lääkettä, vaikka hankin selvän kuskin, selviänkö kotiin, tuskin." En pidä päivistä, jolloin ei ole kunnon aktiviteetteja ja jolloin en edes jaksa itseäni aktivoida.

Tuntuu tämä ns. ystävänpäiväkin taas joltain ihmeelliseltä hypetykseltä, jolloin rakastetaan niitäkin, joita muuten ei edes muisteta olevan olemassa. Lässytetään silmät ja korvat täyteen, kuinka tämä yksi päivä on niin ihana ja purrpurr, viettää kullan kainalossa. Huomenna arki palaa ja kulta onkin se sama paskiainen (joka ei huomioi, ei tiskaa, pudottaa sukkia sinne tänne jne), joka se oli ennen ystävänpäivää. Toki itsekin niitä lähimmäisiä ihmisiä elämässäni olen tänään muistanut extraspecial-viestein, mutta never ever en ole ystävänpäivää viettänyt. Ystävänpäivähän on joka päivä! Ainakin pitäisi olla.

Ystävät ovat kuin tähtiä, tiedät, että he ovat olemassa, vaikket aina näkisi heitä. <3

ps. Jos vielä yksikin tommonen ihme lahjagiftpleaseacceptthisgift-härpäke ilmestyy facebook-profiilini seinälle, en takaa seurauksista. Niin turhaa -.-

~~ 

Hiljaisuus on painava vaate,  

joka sulkee ympäriltä kaiken muun.  

Näetkö sinäkin tuon puun,  

joka loistaa hohteessa kuun?  

Kultaisia tähtiä,  

hopeaisia kyyneleitä.

Olen nainen vailla ymmärrystä.

(c) ulmai  
~~