Ihmisen poika

13.5.2010 helatorstaina musta tuli äiti.
Synnytin maailmaan pienen pojan. Se muutti koko elämäni ja ajatusmaailmani. Olin jo pitkään ajatellut, ettei musta ole äidiksi. Nyt en muuta voisi kuvitella olevanikaan, kuin tuon pienen ihmisen alun äiti. En ikinä tiennyt, että näin voisi tuntea, näin paljon ja näin suuria, kun vaan katson toista silmiin tai kun hän nukkuu.
Ehdin jo pitkään ajatella, etten mä tarvii elämääni miestä ja etten mä halua naimisiin, en perusta perhettä. Nyt sitä kuitenkin miettii, kun on yksinhuoltaja. Tiedän toki, että me pärjätään ilman miestäkin (vaikka pojan isän toivoisin poikaansa pitävän yhteyttä ja näkevän häntä), mutta väkisinkin pistää ajattelemaan, kuinka kiva ois joku, jonka kanssa jakaa näitä juttuja ja jonka kanssa myös elää ja nauttia näistä asioista. Jakaa ajatuksia ja tunteita. Ajatella tulevaisuutta ja ehkä joskus päästä naimisiin, saada toinenkin lapsi. Varsinkin, kun lähipiirissäni ei juuri yksinhuoltajia ole.
Kuitenkin, olen onnellisempi kuin aikoihin.Ensimmäinen vaunulenkki oli ihana ja tunsin niin suurta ylpeyttä äitiydestäni, että oisin voinut huutaa koko maailmalle olevani ihanimman pojan äiti. Eikä se tunne ole kadonnut!
Mulla on aivan mahtava tukiverkosto ja ihania ystäviä, jotka jaksaa tukea ja kuunnella. Vaikka kaikki saivatkin tietää lapsesta synnytyksen jälkeen, tieto oli aikamoinen pommi, mutta kuitenkin kaikki olivat pojasta onnellisia ja iloisia. Lapsettomista ystävistäni nähtäväksi jää, kuinka moni jaksaa kuunnella paasausta kakkavaipoista tai siitä mitä poika on jo oppinut.

Kesä-heinäkuu meneekin sitten ristiäisiä suunnitellessa ja kakun koristeiden tekemisen harjoittelussa. Paikka ja pappikin varattu jo. Ruissalossa rikospoliisien huvilalla on kastetilaisuus ja juhlat. Monta käytännön asiaa vielä pitää miettiä ja varmistaa. Olen kuitenkin innoissani häärimässä ja kun kerrankin ajan kanssa saa touhuta, olenhan äitiyslomalla. :) Eli tulevat postaukset varmasti koskee ristiäisiä ja muita kesäjuttuja vauvan kanssa. :) < 3